torstai 18. helmikuuta 2016

Virvel Av Morkerhatet - Metamorphosia (2016)

Ukrainalainen black metal-yhtye Virvel Av Morkerhatet perustettiin vuonna 2008 Den of Winterin raunioille. Vuonna 2010 ilmestynyt debyyttialbumi sisälsi edeltävän projektin aikoihin kirjoitettua materiaalia, mutta pian sen jälkeen yhtye otti uuden suunnan, jossa vaikutteisiin kuuluu Ved Buens Ende ja Deathspell Omega. Näin syntyi yhtyeen tammikuussa Avantgarde Musicin toimesta julkaistu Metamorphosia

Varsinkaan VBE-viitteet eivät jää epäselviksi kun Pimeyden Virveli iskee riitasointuisia kitarasirkkeleitä ja rytminormeja uhmaavaa rumputyöskentelyä kuulokäytäviin. Levy avataan hämyisellä instrumentaalilla Into Saltation..., josta lähdetään sirkkelöimään vieläkin hämäräperäisemmässä hypnoosissa kappaleessa Weapon To Be Found Only In The Mind Of Man, jossa perinteisempään biisirakenteeseen nojaava ranka kohtaa avantgardempaan suuntaan hakeutuvan rytmiosaston. Ved Buens Ende-vaikutteet tulevat vielä voimakkaammin ilmi yhdessä levyn hienoimmista kappaleista Reflexive Transfer of Aether Through City Lightsissa. Lisävivahdetta tuodaan mukaan kappaleessa Theory of Distress View, jossa kuullaan puhtaita vokalisaatioita hitaamman tahdittelun taustalla.

Albumin ärhäkkämpiin kappaleisiin kuuluva Metamorphosia Diagnosis muistuttaa kevyesti monesta muustakin 90-lukulaisesta norjalaisesta black metal-yhtyeestä, kuten vaikkapa Limbonic Artista, Satyriconista, Mayhemista tai Arctruksesta. Dissaciative Disorder voisikin ainakin paikoitellen sopia Attila Csiharin vokalisoimaksi. Levyn huippuhetkiä koetaan jälleen vaiherikkaassa ja erittäin vivahteikkaassa black metalin ja lähes jazzmaisten tunnelmasoitantojen sekaisessa Stupefying Taste of Henbane. Coma Ritualissa. Hämyinen sopii hyvin kuvaamaan Personification of Adventurer. Overdosen alkupuoliskon tunnelmaa. Viimeinen vokalisoitu eepos Sore Hate of Human Scum on todella upeilla riffeillä tykitetty raskas biisi, joka voisi olla kuin jonkun unohdetun black metal-yhtyeen maanalainen klassikko vuodelta 1997. Levyn päättävä instrumentaalinen metallifiilistely Withdrawal tapailee lähes melodisia asteikoita vaipuen viimeiseksi minuutiksi aavemaiseen kohina-ambienssiin ja Limbonic Artin tyyliseen yksinäiseen ksylofonimelodiaan.

Vaikka Metamorphosia ei avant-garde black metaliin tuokaan uusia tuulia, on se silti hyvä lisuke jo kauan sitten lopettaneelle Ved Buens Endelle ja edelleenkin samalla polulla kulkevalle Dödheimsgardille.Virvel Av Morkerhatet on joka tapauksessa saanut aikaiseksi omanlaisensa black metal-albumin, jonka hypnoottiseen äänimaailmaan tekee mieli vaipua yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka nuo kaksi edellämainittua ovat olleet itselleni paljon mieluisampia yhtyeitä jo hyvin pitkään, niin kyllä tämäkin paikkansa varasti jo ensikuulemalta ja muutamalla läpikuuntelulla tästä ei pääsekään enää irti.

4/5 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti