sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Borknagar - Winter Thrice (2016)

CD 15,99€ / EMP.fi
Vuonna 1995 perustettu Borknagar on eittämättä yksi merkittävimpiä ja aktiivisimpia norjalaisia black metal-yhtyeitä. Hieman reiluun kahteenkymmeneen vuoteen on mahdutettu jo kymmenen kokopitkää albumia ja yhtyeessä vaikuttaa tai on vaikuttanut jäseniä sellaisista yhtyeistä kuin Arcturus, Dimmu Borgir, Enslaved ja Ulver. Mielenkiintoisesta genremääritelmästä (proge, viking, folk) ja huomattavasta samankaltaisuudesta Enslavedin tai jopa Arcturuksen kanssa yhtye on kuitenkin jäänyt vähemmälle kuuntelulle aina edelliseen, neljä vuotta sitten julkaistuun mainioon Urdiin saakka, joka sitten kolahti melkein kympillä allekirjoittaneeseen. Juuri julkaistu Winter Thrice olikin edeltäjänsä ansiosta melko korkealla odotuslistoilla.

 Levyn avaajana toimii mahtipontinen ja liki eeppinen Borknagarilta täydellisimmillään kuulostava reilut kuusi ja puoli minuuttia kestävä The Rhymes of the Mountain. Loistavan aloituksen jälkeen tajunnan räjäyttää nimikkobiisi, jonka liidit vetää vuosina 95-97 yhtyeessä vaikuttanut Garm, jonka vokalisaatioita metallimusiikissa onkin ollut ikävä sitten Arcturuksen The Sham Mirrorsin (2002). Ei siinä, etteivätkö Vintersorg, Vortex ja Lazare hoitaisi huikeita lauluosuuksiaan kotiin. Viime vuonna yllättänyt Arcturus-julkaisu oli jo päätä huimaava kokonaisuus, mutta jotenkin jo kolmannen kappaleen kohdalla tuntuu, että Borknagar todellakin vetää tätä nykyä tiukempaa settiä. Cold Runs The River heittää mukaan rankempaa ja raskaampaa soundia muistuttaen siitä, että pohjimmiltaan sitä ollaan black metal-yhtye. Melodisempaa progeoopperaa esitellään vuorostaan kappaleessa Panorama.

Kohtalokas matala pianosoundi käynnistää levyn jälkimmäisen puoliskon. When Chaos Calls alkaa raskaammalla tykityksellä, mutta loppupuolella heitetään vastapainoksi kevyempää tunnelmointia ja Borknagarille tunnuksenomaista melodisuutta. Erodent muistuttaa ainakin aluksi edellisen levyn suurimmasta "hitistä" Earthling. Loppukevennyksenä tarjoillaan noin neljän minuutin norjalaiselta maisemalta kuulostava Noctilucent, joka on soundeiltaan levyn kevyemmästä päästä. Pohjoismaista estetiikkaa ylistetään, kuten muissakin kappaleissa, levyn päätöksessä Terminus, jonka raivokas intro muistuttaa aivan Emperoria vuosimallia '97. Kirsikkana kakun päällä upeassa finaaliraidassa kuullaan vielä kerran Garmin laulantaa, vaikkakin vähemmissä määrin kuin nimikkobiisissä.

Winter Thricen kokonaiset 49 minuuttia ja risat on tyylisuuntansa ehdottomasti taidokkainta antia tällä vuosikymmenellä. Yhtyeen vanhempi tuotanto ei minuun koskaan satunnaisella kuuntelulla napannut, mutta kuten mainittua Urd iski ensimmäiseltä kuuntelulta. Winter Thrice tekee vieläkin kovemman vaikutuksen. Vaikka tämäkin uppoaa jo heti ensikuuntelulla, niin useamman kuuntelun ja syvemmän tutustumisen jälkeen tästä vasta alkaakin paljastumaan levyn todellinen luonto. Jo nyt voi sanoa, että tässä on aivan varmasti vuoden upeimpia kokonaisuuksia.

4,5/5