keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Draconian - Sovran (2015)

CD (Digipak) 16,99€ / EMP.fi
Death/doomin kruunaamattoman kuninkaan My Dying Briden vaikutus uudempiin saman genren yhtyeisiin on selvästi kuultavissa. Yksi malliesimerkki tästä on ruotsalainen Draconian, jonka ensimmäiset levyt Where Lover Mourn ja Arcane Rain Fell olivat selkeää MDB-kopiointia. Tulos oli kuitenkin varsin hyvä, vaikka maailman omaperäisimmäksi musiikiksi Draconiania ei voinutkaan luokitella. Tänä syksynä julkaistiin yhtyeen kuudes levy Sovran.

Ei ole mitenkään yllättävää, että jo levyn ensimmäinen kappale Heavy Lies The Crown muistuttaa kovin paljon My Dying Bridea. Tarkemmin sanottuna kappaletta My Wine in Silence, niin melodialtaan kuin soundiltaan. Koko levyn tyyli onkin tiukasti ankkuroitunut kyseisen yhtyeen The Light At The End Of The Worldin (1999) ja Songs of Darkness, Words of Lightin (2004) välille. Vain Aaron Stainthorpen vuolas ja intensiivinen tulkinta puuttuu. Siinä tuleekin ensimmäinen suuri eroavaisuus. Within Temptationista tutun Sharon Adelin kuuloinen naislaulaja Heike Langhans on tasavertaisesti äänessä murinavokalisti Anders Jacobssonin rinnalla. Langhansin suoritus on erinomainen ja ehkä jopa hieman persoonallisempi kuin kaikilla aikaisemmilla levyillä laulaneen Lisa Johanssonin.

Levyn biisimateriaali on hävyttömän tasaista. Deathin ja doomin sekainen alakuloisuus on kuitenkin sen verran hyvin hanskassa, ettei tasaisuutta voi negatiivisena asiana pitää. Draconianin musiikki on aikaisemminkin purrut tinkimättömän biisinkirjoitustaidon ansiosta, eikä tämä levy tuo siihen asiaan muutosta. Vaikka kokonaisuus on paljon velkaa My Dying Bridelle, löytyy kappaleista vertailukohtia myös Swallow the Suniin ja jopa Katatoniaan. Viimeksi mainittuun parhaiten assosioitava kappale Dishearten on yksi levyn voimakkaimmista ja parhaimmista teoksista. Samoin levyn soitannollisesti kevyin kappale River Between Us, jossa kuullaan myös puhdasta mieslaulua vierailevan Daniel Änghedenin toimesta. On se herkkää. Herkkä on tunnelma muutenkin ja totta kai MDB-osaston kappaleetkin ovat hienoja kappaleita, muutaman mainitakseni Dusk Mariner, Pale Tortured Blue ja levyn loppuhuipentuma, melkein yhdeksän minuutin The Marriage of Attaris.

Draconian on ensimmäisistä levyistään lähtien seurannut uskollisesti My Dying Briden viitoittamaa tietä, eikä se tie ole ainakaan toistaiseksi kuljettu loppuun. Sovran on kliseisesti sanottuna tuttua ja turvallista Draconiania. Yhteneväisyyksiä esikuvansa kanssa ei tämän yhtyeen kanssa voida pitää kuitenkaan minään halpana kopioimisena vaan esitys on tavallaan kunnianosoitus ja kumarrus brittidoomin suuruudelle. Siitä ei päästä yhtään mihinkään, että Sovran on todella upea levy, jonka melankolinen fiilis sopii mitä parhaiten syys- sekä talvi-iltojen hämäriin tunnelmiin.

4/5