keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Red Moon Architect - Fall (2015)

Mikäpä muu musiikillinen taidemuoto sopisi paremmin suomalaisen melankolian ruotimiseen kuin funeral doom metal. Tämän on oivaltanut kouvolalainen Red Moon Architect, joka on perustettu vasta vähän aikaa sitten. Vuonna 2011 alkunsa saanut yhtye julkaisi debyyttinsä kolme vuotta sitten ja seuraaja sille, Fall, saapui levykauppoihin viime keväänä.

Levyn ensimmäinen kappale Wish For A Tear maalailee jo introssaan sydäntä kylmäävän vähäeleistä maisemaa. Hitaampi ja atmosfäärisempi puoli kuulostaa Shape of Despairilta kun taas aavistuksen verran nopeampi riffittely muistuttaa Swallow The Sunista. Molemmista mainituista poiketen naislaulua kuullaan runsain mitoin heleä-äänisen Anni Viljasen toimesta. Se toimiikin erinomaisena kontrastina aisaparinsa Juuso Turkin riipivälle kurkkulaulannalle. Levyn aloituskolmikko esittelee todella tiukkaa doomvääntöä noin seitsemän ja puolen minuutin siivuina tarjoiltuna. Niistä varsinkin äärimmäisen raskas The Other Side huumasi allekirjoittaneen.

Levyn puolen välin noin viisiminuuttiset Misanthrope ja Isolated muistuttavat aikalailla Swallow The Sunin mainiota debyyttiä. Oma sointi kuitenkin löytyy ja mistään kopioinnista ei voida puhua. Levyn loppupuoli onkin vaihtelua täynnä. Piinaavan viipyilevä ja yksinkertainen kuiskatuilla lyriikoilla koristeltu syntikkamaalailuambienssi For My... luo ennakkotunnelmia yhdelle levyn parhaimmista kappaleista. Lyijynraskaasta Cradlesta siirrytään herkkään yksinäisen pianon säestämään lauluun This Won't Fade. Todella upea herkistely. Samoista fiiliksistä jatketaan levyn viimeistelevään tuomiosoitantaan kappaleessa My Curse, joka myös edustaa albumin terävintä kärkeä.

Red Moon Architect oli minulle uusi tuttavuus, mutta nousi saman tien kotimaisen melodisen doomin listoille. Fall on synkkä ja samalla kaunis sekä tunnelmallinen albumi, josta kaiken hämäryyden keskeltä löytyy sopivasti kynttilänvalon veroisia valopilkahduksia. Vaihtelua ja nyansseja siis löytyy riittämiin. Puhtaat laulut tuovat myös lisää vastasävyjä perinteisemmin murinavaltaiseen genreen. Neljä vuotta vanhalle yhtyeelle hieno merkkipaalu ja jos suunta on sama kuin muilla kaltaisillaan yhtyeillä, ne parhaat levyt vasta odottavat tuloaan. Erinomainen levy tämäkin.

4/5