tiistai 6. lokakuuta 2015

Lucuma - Destruye La Ciudad Psicológica (2014)

Kun yhtyeen levyn mukana tulleessa saatteessa omaa taidetta verrataan muun muassa Tooliin, Porcupine Treehen, Black Sabbathiin ja Mastodoniin, ei voi olla muuta kuin kiinnostunut. Argentiinalainen progerock/metal-yhtye Lucuma on perustettu jo vuonna 2002, mutta esikoislevy saatiin valmiiksi vasta 2010 ja sitä seurannut Destruye La Ciudad Psicológica julkaistiin viime vuonna.

Otsikoita silmäilemällä saattaa arvata, että laulukieleksi on valikoitunut espanja. Eksotiikka jää kuitenkin sikseen, kun levyn ensimmäinen lähtee soimaan. Omnicronían alku tuntuu hieman ontolta pelinavaukselta ja saa pelkäämään, ettei tämä tästä enää nouse. Kappaleen loppuosa kuitenkin selviytyy hieman paremman puolelle ja seuraavissa kappaleissa onkin hieman enemmän tehoa. Río De Serpientes on aloitusta paljon toimivampi ralli. Soundeistakin löytyy stoner rockin rouheutta ja soitossa on sitä luvattua progressiivista otetta. Yllättäen yksi levyn hienoimmista kappaleista on vähemmän progeileva runttaus Capitulatión, jonka pelkistetympi tyyli tuo paremmin esiin yhtyeen melodisuutta ja tukevaa kappalerakennetta.

Suurin osa kappaleista jää valitettavasti keskitasoisiksi soitannoiksi. Kyse ei ole varsinaisesti mistään vioista, vaan kappaleista yksinkertaisesti puuttuu syvempi tunnemaailma. Jäljelle jää onneksi taidokas musisointi, joka sekin kantaa muutaman tehokuuntelun verran. Albumille on tekaistu kaksi instrumentaalirokkibiisiäkin, joista Mulciber toimii kohtalaisen hyvin ja enemmän progekoukkuja tarjoava La Danza Del Sirocco on kappale levyn parhaimmasta päästä. Instrumentaalit nostavat esille sitä epäkohtaa, että laulajan karisma suht rouheasta tyylistään huolimatta ei ainakaan riitä nostamaan keskinkertaisia teoksia uudelle tasolle. Kyllä niitä silti kuunnella kelpaa. Demonio De Los Ojos De Piedra ja liki seitsenminuuttinen päätöskappale Nuevo Gris ovat ihan kelvollisia taustasoittoja.

Destruye La Ciudad Psicológica on varsin huolettoman oloinen kokonaisuus, jossa yhtyeen lyhyeen levytyshistoriaan nähden on saatu omaa tyyliä näkyviin. Tuotanto ei ole aivan huippuluokkaa, mutta ihan ok-tasoa. Suurin ongelma on esityksen sekä biisinkirjoituksen tönkköys ja juuri mainittu liiallinenkin huolettomuus, mistä johtuen kappaleet eivät aivan nappiosumia ole. Jos Lucuma kuitenkin parantaa näitä osa-alueita, voi luvassa olla ainakin lähes esikuviensa veroista, mutta silti omaksi edukseen erottuvaa progemetallia. Lyhyesti luonnehdittuna Destruye La Ciudad Psicolóliga tarjoaa noin neljäkymmentä minuuttia tiukkaa keskitason progerokkia mukavalla stonersoundilla.

3/5