perjantai 30. lokakuuta 2015

Der Weg Einer Freiheit - Stellar (2015)

CD 11,99€ / EMP.fi

Saksan lehtimetsävyöhykkeellä on vuodesta 2008 lähtien vaikuttanut black metal-orkesteri nimeltä Der Weg Einer Freiheit. Seitsemän vuoden aikana on julkaistu kaksi EP:tä sekä kolme levyä, joista viimeisin, Stellar, ilmestyi viime maaliskuussa.

Levy avataan reilun kahdeksan ja puolen minuutin tykityksellä Repulsion. Kappaleen alkupuoli kulkee hitaammalla tempolla ja puhtailla laulannoilla sävytettynä hieman modernimman norskibläkin tyyliin. Toinen ja vauhdikkaampi puolisko hakee vertaisiaan 90-luvun ruotsibläkistä kuten vaikkapa Dark Funeralista ja varsinkin Dawnista. Viimeinen minuutti on pyhitetty tunnelmalliselle pianosoitannalle. Requiemin hitaamman puoleinen alku on jotain sukua Moonsorrowlle mutta melodioiden siivittämä vauhdittelu palauttaa mieleen Dawnin pienen piirin klassikon, Slaughtersun (Crown of the Triarchy)-levyn vuodelta 1998. Parin minuutin syntikkamaalailu biisin lopussa on myös kaunista kuultavaa.

Loistava Einkerh jatkaa samoilla linjoilla levyn osoittaman suunnan kanssa, mutta levyn lyhyimmäksi jäänyt kolme ja puoliminuuttinen Verbund polkee sellaisella tahdilla, että sydäntä kylmää. Se on Limbonic Artin Ad Noctumin sekä Dödheimsgardin Satanic Artin lailla murskaavalla tahdituksella hypnotisoivaa black metalin hurmosta kauneimmillaan. Tunnelma tiivistyy loppua kohden, kun kappaleen kesto rupeaa lähentelemään kymppiä kappaleessa Eiswanderer. Jonkinasteista herkkyyttäkin kappaleessa on melodioiden ja kevyiden väliosien muodossa. Finaalibiisi Letzte Sonne on jonkinlainen huipentuma muutenkin jo äärimmilleen viedyllä levyllä. Parintoista minuutin teoksesta ei tunnelmaa puutu ja hieman erilaisella toteutuksella se olisi ollut melko lähellä atmospheric black metalia. Lähellä kuitenkin käydään.

Noin 48-minuuttinen Stellar on malliesimerkki siitä, miten periaatteessa yksinkertaisella konseptilla saadaan aikaiseksi täydellisyyttä hipova albumi. Kappalemateriaalissa ei turhia koruja tai kokeiluja paljoakaan kuulla, mutta hienovaraisia ja maltillisia nyansseja sekä taustaelementtejä sitäkin enemmän. Muutaman kuuntelun perusteella tuntuu siltä, että levy ei vielä pääse ansaitsemiinsa oikeuksiin. Niin ollen on erittäin todennäköistä, että tämä albumi tulee ajan saatossa saavuttamaan täyden loistonsa ja saavuttaa jopa samantapaisen klassikkoaseman kuin vaikkapa tuo yllämainittu Slaughtersun.

4,5/5


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti