Vuonna 2003 perustettu arizonalainen progressiivista sludgea soittava kahden miehen Tempel toimi ensimmäiset kymmenen vuotta nimellä Temple julkaisematta yhtään albumia. Pian nimenvaihdoksen jälkeen julkaistiin esikoislevy On the Steps of the Temple (2012) joka sai jatkoa äskettäin ilmestyneellä levyllä The Moon Lit Our Path. Yhtyeessä vaikuttaa, kuten edellä mainitsin, vain kaksi henkilöä: Rich soittaa rumpuja ja Ryan kaikkia muita instrumentteja. Vokalistia ei levyllä kuulla säkeenkään verran.Instrumentaalinen atmospheric sludge metal on hieman erikoinen ratkaisu. Siltä se vähän kuulostaakin. Levyllä on viisi hieman vajaan kymmenen minuutin kestoista kappaletta, joista ensimmäinen Carvings in the Door on erittäin toimivaa alavireisen kitaran sävyttämää sludgea, joka kuitenkin tuntuu kaipaavan laulua rinnallensa. Hyvin saman tyylistä hitaampien kitarajumitteluiden ja vauhdikkaampien kompitteluiden vaihtelua tarjoaa nimikkokappalekin. Siinä sivussa vokalistin puuttumista ihmetellessä tulee yllättäen huomattua, miten hyvin tällainen toimii instrumentaalisenakin.
Raskassointisemman alkupuoliskon jälkeen albumi tarjoaa sludgen lisukkeena pieniä vivahteita death ja black metalista. Esimerkiksi loistava Descending Into The Labyrinth voisi olla esimerkiksi Enslavedin, Satyriconin ja Opethin vaikutuksen alaisena tehtyä fiilistelyä. Ja progressiivista vaikutetta on luonnollisesti mukana rytmiosastolla ja kevyemmissä väliosioissa. Post-metalia lähentelevillä tunnelmoinneilla alkaa Tomb of the Ancients, jossa pianon ja akustisen kitaroinnin kaunis introitus johtaa melodiseen metallisoitantaan. Viimeisenä soiva levyn pisin parintoista minuutin Dawn Breaks The Ruins on oikein haikean kuuloinen päätösraita. Melodioista tulee paikoitellen mieleen kotimainen melankolia á la Insomnium tai Swallow The Sun ja jälkeisrock-tunnelmoinneissa ja black metal-vaikutteissa maistuu eurooppalaiset mausteet.
The Moon Lit Our Path on laulajan puutteesta huolimatta mielenkiintoista fiilistelypohjaista instrumentaatiota. Tempel edustaa sellaista musiikkityyliä, joka todella kaipaisi jonkinlaista vokalisaatiota soitannan lisukkeeksi. Muilta osin levy ei juuri jätä valittamisen aihetta. Kappaleet ovat tuotannoltaan ja rakenteeltaan erityisen toimivia lajityypin edustajia, joista löytyy vivahteita ja vivahde-eroja. Ennen kaikkea The Moon Lit Our Path on kuitenkin miellyttävä 50 minuutin kokonaisuus, joka pitää otteessaan koko kestonsa ajan. Jos tähän soitantaan vielä joskus lisätään persoonaa enemmän esille tuova vokalisti, puhutaan todella erinomaisesta yhtyeestä.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti