Levyllä vierailee lukuisia tunnettuja rockmuusikoita, kuten Zachary Hietala (Tarot), Tony Martin (ex-Black Sabbath), Bernie Shawn (Uriah Heep) sekä Simon Wright (ex-AC/DC, ex-Dio). Nimekkäät vierailijat eivät kuitenkaan ole mikään tae hyvälle levylle, joten on annettava itse sisällön puhua puolestaan.
Lazy Bonez tuntuu iskevän melodisen heavy metalin naulan kantaan. Jo heti alkumetreillä yksinkertaiset, iskevät ja tarttuvat kappaleet vievät mukanaan. Avaustrilogia Evil Mind, Sweet Girl ja hieman rauhallisempi Alive nojaavat vanhan hevin kierrättämiseen ja todella tarttuviin kertosäkeisiin. Genesis-cover Jesus He Knows Me istuu hienosti raskaampaankin soundiin ja heti perässä tuleva Overload vetelee Deep Purplelta haiskahtavaa hevitykistystä suoraan kuulohermoihin.
Ensimmäinen hieman laiskanlainen kappale Racing Heart ei oikein yllä edeltävien kappaleiden menevään tunnelmaan. Onneksi samanlaista laiskottelua ei loppupuoliskolla tule enää vastaan. Pirteä ralli Lonely tuo kevyempää fiilistä mollivoittoisten biisien väliin. Vanha hevi uusiokäytetään taidokkaasti loppuun asti, mutta erittäin toimivalla muotilla. Last Rites on ihan menevä kappale, mutta levyn parhaimmistoon intron tykkien lisukkeeksi nousee maistuvien riffien ja miltei teatraalisten syntikkavallien voimistama Devil's Dice. Tässä vaiheessa tuskin yllättää, että viimeisetkin kappaleet potkivat lujaa. Levyn keskitasoa tallailee toimiva Hard Times finaalin ollessa hieman rullaavampi Final Rhymes. Tulipa levy kuunneltua epähuomiossa pari kertaa shufflella läpi, ettei lopullisten kuuntelukertojen laskuissa muistanut pysyä. Ehkä sekin jo kertoo levyn tasosta, että se ikään kuin vain imeytyi korvista sisään.
Kolmen vartin pituinen Alive on alusta loppuun Radio Rock-kelpoista hittivaihdetta, jopa niin tehokkaasti, että kokonaisuus tuntuu soljuvan ohi puolessa tunnissa. Tasaiseen ja perinteiseen heavy metal-soitantaan sekä tarttuvaan kertosäkeistöön perustuva kaava toimii pääasiallisesti hyvin. Sen verran hyvin on hittikaava omaksuttu, sillä jokaisen yksittäisen kappaleen voisi kuvitella nimen omaan mainitun rokkikanavan kappalelistoihin. Jotain negatiivisen tästä piti yrittää keksiä ja mieleen tulivat omaperäisyyden puute ja kappaleiden samankaltaisuus. Kokonaisuus on vaan yksinkertaisesti niin hallittu, ettei tästä muutaman kuuntelun jälkeen edes tee mieli valittaa. Suomalaisittain erittäin internationaalisen kuuloinen heavy metal-paketti, joka kannattaa todella tarkastaa itse. Hyvä levy.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti