Barrows - Swine Race (2015)

Nykyajan alati modernisoituvassa ja genrerajoja enemmän rikkovassa musiikkibisneksessä on yhä vaikeampi tehdä kansikuvan perusteella sen tarkempia päätelmiä levyn todellisesta sisällöstä. Perinteistä tyyliä x suoltavat yhtyeet tosin pyrkivät imagollisesti edustamaan musiikkityyliänsä kansitaiteilua myöten. Kanadalainen vuonna 2008 perustettu kolmen hengen orkesteri Barrows ei jätä  21. elokuuta julkaistavalla debyyttialbumillaan Swine Race epäselväksi, mihin tyylisuuntaan yhtye lokeroituu. Brutaalimpaa deathia on siis luvassa.

Swine Race on noin puolta minuuttia vajaan puolen tunnin mittainen turpaanmättöalbumi. Turhia johdantoja ei kaipailla, vaan teurastus aloitetaan samalla sekunnilla kun levy pärähtää käyntiin kappaleella Child of Matricide. Selkäsauna jatkuu yhtä rankalla kädellä kun pirullisen tarttuvat Long Drop ja Breaking Wheel iskevät brutaalia runttausta kehiin kuin kärttyinen showpainija ikään. Vaihtelevuuttakin on mukana jälkimmäisenä mainitun hartaammissa ja hitaammissa särösoinnuissa. Ehkäpä vielä ytimekkäämmin saman esittää jopa neljä minuuttia kestävä River Blindness.

Levyn toinen puolisko uppoaa ainakin meikäläiseen tehokkaammin. Alkulämmittelyn jälkeen tuntuu, että raakuutta on saatu vielä reippaammin mukaan.  Interficio Panton sekä Iapetus ovat perinteistä brutaalia kuolontykitystä parhaimmillaan. Hienolla riffillä eteenpäin potkiva Martyr ei tuosta tuskanloistosta kauas jää. Hienoja ovat myös levyn päättävät ja pisimmät teokset. Vähän yli neliminuuttinen Veil on the Throng sisältää upeaa riffittelyä sekä nasevaa tempon vaihtelua. Päätöskappale Uxoricide kellottaa jostain syystä reippaat 6 minuuttia ja kun tahtiin kiinnittää huomiota, eipä se ole ihmekään. Aavistuksen verran hitaampi kappale on maittava viimeistely lyhyelle kiekolle.

Keskimäärin noin parin-kolmen minuutin rykäisyt pistävät väkisinkin vääntämään nuppia kaakkoon ja puristamaan kuulokkeita syvemmälle korvakäytävään. En voi väittää olevani suurimpia brutaalin deathin ystäviä, saatikka ymmärtäväni täysin genren hienouksia, mutta kuitenkin omat mukavat nyanssinsa tälläkin on. Vajaan puolen tunnin kestoisen Swine Racen kuitenkin kuuntelee varsin mielellään muutaman kerran peräjälkeen. Vaihtelua olisi toki voinut olla jonkun verran enemmänkin mukana, mutta tosiaan kun ei kestoa ole kovin paljoa, ei sitä ehdi muutamalla kuuntelulla kaipailemaankaan. Onhan tällaista paljon tehty ja kuultu, mutta Barrows silti kantaa oman kortensa kekoon tyylillä. Genren fanittajille tämä on varmasti tarkistamisen arvoinen eepos.

3,5/5