lauantai 20. kesäkuuta 2015

Lindemann - Skills in Pills (2015)

CD (Digipak) 16,99€ / EMP.fi
Mitä tulee kun laitetaan Rammsteinin ja Painin nokkamiehet Till Lindemann sekä Peter Tägtgren samaan yhtyeeseen? No tietysti Painstein. Yksi kuluvan vuoden ehdottomasti mielenkiintoisimmista uutukaisista on tämän Lindemanniksi nimetyn ruotsalais-saksalaisen industrial-kaksikon ensimmäinen kokopitkä Skills in Pills. Levyltä ollaan aikaisemmin kuultu lyhyitä näytteitä sekä yksi kokonainen single Praise Abort. Tämä kokonainen tyylinäyte oli hivenen verran kummallinen ja jätti hieman epäröivän ennakko-odotteen tulevaa levyä kohtaan.

Levyn aloituskappale, nimikkobiisi Skills in Pills, joka kuulostaa juuri siltä, mitä tältä projektilta alunperinkin odotti. Lindemann tuo pakkaan omat Rammstein-vaikutteensa, kun taas Tägtgrenin instrumentaatio on tuttua niin Painista kuin Hypocrisysta. Tuli siitä vähän mieleen Benzin ja jostain koneellisista elementeistä myös Kornin taannoinen ja asteen verran koneellisempi Paradigm Shift. Ladyboy ja Fat eivät aivan yhtä teräviä hittejä ole kuin avauskappale, mutta hoitavat hommansa ihan hyvin. Fish On on hieman nopeampi ja iskevämpi konemetallibiisi kuten myös kohtuuhyvällä kertosäkeellä väritetty Children of the Sun. Levyn hienoimpiin kappaleisiin kuuluu ehdottomasti hitaampi vedos Home Sweet Home, josta tulee kovasti mieleen Rammsteinin vastaavat balladinomaiset kappaleet.

Levyn toinen puolikas on alkupuolta vähän iskevämpi vaikkei kuitenkaan tarjoa suurempia yllätyksiä. Cowboy on menevä induralli, jossa kuullaan nasevat kertosäkeet tahdikkaiden runttausten väleissä. Levyn kärkikastiin lukeutuu myös menevä Golden Shower, jossa kuullaan selvästi levyn paras kitaratahditus. Jonkinlaisia mielikuvia nousee myös norjalaisen pitkään telakalla olleen The Kovenantin suuntaan.  Yukon tarjoilee mukavia kevyitä osioita raskaamman soitannan väleissä ja se ennakkoon kuultu Praise Abort sopii vallan mainiosti levykokonaisuuteen, vaikka yksittäisenä siivuna aiheuttikin ristiriitaisia tuntemuksia. Päätöskappaleena soi tietysti kevyempi tunnelmointi That's My Heart, jossa on melko paljon samoja sävyjä Ohne Dichin kanssa. Levyn vakavimmin otettava kappale on myös levyn paras kappale, kiitos voimakkaan ja jopa kauniiksi yltyvän kertosäkeen.

Levyllä kuullaan Lindemannin äidinkielestä huolimatta vain ja ainoastaan englanniksi suollettua härskiä lyriikkaa. Sanoituksissa käydään läpi kaikenmaailman pervouksia ja outouksia, joita kuunnellessa ja lukiessa ei voi kuin huvittua. Hyvällä tavalla tietenkin. Musiikki on tuotantoarvoiltaan erinomaista ja kappalemateriaali parhaimmillaan viihdyttävää. Kokonaisuus on kuitenkin melko vaisu ja yllätyksetön, eikä oikein saavuta kliimaksia kuin muutamassa kappaleessa. Näiltä kavereilta olisi voinut odottaa paljon enemmänkin, mutta industrial metalin yleisen tason ja lukuisien yhtyeiden tuntien tämä sijoittuu kuitenkin hikisesti sinne parempaan päähän. Ja onhan tämä ihan hyvä ja rasvainen välipala Rammsteinin ja Painin tulevia levyjä odotellessa.

3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti