torstai 7. toukokuuta 2015

Heidevolk - Velua (2015)


EMP.fi
Alankomaalainen Heidevolk on takonut viikinkihenkistä folkmetallia jo viiden albumin ja yhden ep:n verran. En ole itse yhtyeeseen ehtinyt vielä tutustumaan, vaikka se onkin monesti tullut vastaan genren edustajia penkoessa. Yhtyeen tyyliin hollanniksi laulettu ja otsikoitu Velua on siis viikinkikuusikon viides täysipitkä levy.

Raskaan heavy metal riffittelyn ja viikinkikuoron yhdistelmä on aluksi erikoisen kuuloinen ratkaisu. Tavallaan se toimii toisaalta taas ei. Tätä ihmetellen parin ensimmäisen kappaleen aikana laulanta alkaa sulautumaan paremmin musiikin sekaan. Kappalemateriaali hieman terävöityy tönkömjn män alun jälkeen kappaleessa Urth, jossa varsin miellyttävää melodiaa sävytetään miellyttävillä jousitaustoilla. Levyn keskiosio tarjoileekin aika tasaisen kattauksen vastaavanlaisia rautaisilla riffeillä ryyditettyjä rytmityksiä viikinkiestetiikalla maustettuna.

Levyn henki herää eloon oikeastaan vasta loppupuolella, missä biiseihin tuntuu tulevan reilusti enemmän potkua. Vähäeleinen Drankelag ja eeppisempi nimikkokappale Velua lienevät noin tunnin mittaisen muovikiekon tehokkainta antia. Myös Richting De Wievenbelter onnistuu tempaamaan mukaansa vislausintrostaan lähtien. Lopetuskaksikko In Het Diepst Der Nacht ja varsinkin viimeistelevä Vinland jättävät ihan hyvän maun suuhun.

Levyn loppuun asetetut ylimääräiset lainakappaleet Immigrant Song Led Zeppeliniltä, In the Dutch Mountains The Nitsilta ja varsinkin Rebel Yell Billy Idolilta eivät herätä uteliaisuuden lisäksi sen suurempia tuntemuksia. The Nits-lainaa lukuun ottamatta ne ovat irrallista ja melko turhan kuuloista tavaraa. Voisivat toimia paremmin irtohitteinä cover-levyllä.
Velua sisältää runsain mitoin hyviä kitarapätkiä ja muutamia kelvollisia melodioita ja jopa kappaleita. Kahdentoista kappaleen joukosta tosin erottuu edukseen vain kourallinen muun materiaalin ollessa enemmän tasapaksua itsensä toistoa. Murinavokaaleja olisi myös voinut olla vähän enemmän. Ne harvat korahdukset sopivat oikein mainiosti paikalleen. Ideaa olisi voinut ehkä myös venyttää eeppisempiin ja mahtipontisempiin sfääreihin. Muutaman hyvän vedon myötä Velua on ihan mukava tuttavuus, mutta ei omanlaisen tyylinsä lisäksi tarjoa tajuntaa räjäyttävää kokemusta. Keskitason perusvarmaa folk metalia sen sijaan on tarpeeksi asti.

3/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti