lauantai 25. huhtikuuta 2015

Beardfish - +4626-COMFORTZONE (2015)


EMP.fi
Ruotsista on totuttu kuulemaan laadukasta musiikkia sitten ABBAn. Progressiivista rockia soittava Beardfish edustaa myös länsirintamaa.  Tyylin ja nimen perusteella olisin veikannut Isoa-Britanniaa, mutta erittäin lupaavaa näinkin. Yhtyeen levyjulkaisut ovat olleet aika tiuhassa kun vuoden 2001 perustamisen jälkeen +4626-COMFORTZONE on jo kahdeksas täysilaidallinen. Täsmennettäköön, että tämä on minulle ensimmäinen Beardfish-levy.
Tunnelmallisen intron jälkeen lyödään Yes- ja Genesis-kortit pöytään. 70-luvun progehuuruja hönkivä Hold On on soundeiltaan  jopa uskomattoman autenttisen kuuloista hippikautta. Nimikkokappaleen melankolisemmissa melodioissa on kenties pieni ripaus Porcupine Tree-vivahteita. Hämyisemmän progeilun ohella raskaammin soivat kitarariffit tuovat parhaimmillaan mieleen nwobhm-meiningin. Tästä muistuttaa suoraviivaisempi King, joka on kieltämättä yksi levyn tarttuvimmista ralleista. Koukeroisempi Daughter Whore pelaa myös tiukan kitaroinnin varaan.

Levyn massiivisin kappale on vartin mittainen Ode To The Rock'n'Roller, jossa tiivistyy noin 40-vuotta vanhan progerokin syvin olemus. Rauhalliset osiot ja runsaat hyvin esilläolevat syntikkasooloilut muistuttavat tarkasti alleviivaten yhtyeen vaikutteista. Kolmeosainen, eri puolille levyä levitetty The One Inside esittelee levyn herkintä ja tunnelmallisinta antia. Ensimmäinen osa on levyn avaava lyhyt intro ja toisessa osassa twinpeaksmainen syntikkamatto kummittelee kevyesti folkahtavan kappaleen taustalla. Samoista teemoista rakennettu alavireinen päätösraita on tajuttoman upeaa kuunneltavaa, ellei jopa levyn paras kappale.

Älyttömän hankalaan ulkoasuun muotoiltu otsikko +4626-COMFORTZONE kätkee nimensä taakse varsin hienon progekokonaisuuden. Taidokkaasti vanhaa taiderokkia mukaileva levy on mukavan kuuloista ja helposti omaksuttavaa musiikkia. Oikeastaan siinä ei ole mitään uutta eikä varsinkaan omaperäistä, mutta pohjimmiltaan hyvin toimivaa progerock-estetiikkaa, joka on tavanomaisesti huonoimmillaankin hyvää. Ainakin tarpeeksi hyvää.

3,5/5