perjantai 27. marraskuuta 2015

Vorna - Ei Valo Minua Seuraa (2015)

Tampere-Kangasala-akselilta ponnistava black metal-yhtye Vorna on perustettu vuonna 2008. Kolmen demojulkaisun jälkeen yhtyeeltä ilmestyi debyytti Ajastaika ja nyt kahden vuoden jälkeen tulossa on toinen kokopitkä Ei Valo Minua Seuraa, jonka julkaisee jyväskyläläinen Inverse Records joulukuun neljäntenä päivänä.

Levyn ensimmäinen kappale Harmaudesta, jonka alku on kuin varastettu Moonsorrowin jonkun kappaleen väliosasta. Pohjoista haikeutta ja melankoliaa kunnioittavat melodiat tuovat vielä Moonsorrowia enemmän mieleen Wintersunin ja Vesa Salovaaran murinavokalisaation keralla myös vanhan kunnon Catamenian. Hillityt kansanmusiikkielementit saavat enemmän jalansijaa kappaleessa Jälkemme, joka vahvistaa yhtäläisyyksiä edellämainittuihin yhtyeisiin ja niiden lisäksi myös Falkenbachin ja Windirin suuntaan. Black metal-soundeilla soitettu kansanhenkinen melodiakuviointi toimii todella hyvin ja sen lisukkeeksi taustalle on ämpätty kaunista pianosoitantaa ja syntikkamattoa. Soundipolitiikka ja tuotanto toimiikin saumattomasti. Itsetön tuo mukaan mahtipontisempaa otetta ja Salovaaran miehekkään herkkää puhdasta laulua.


Sieluni Varjossa alkaa upealla akustisella kitaroinnilla, joka on kuin kunnianosoitus 90-luvun melobläkkiyhtyeille, samoin kuin biisin kauniit melodiatkin. Levyn erikoisin kappale on ehdottomasti vajaan neljän minuutin tunnelmaeepos Vaipunut. Salovaaran puhtaat laulut kuulostavat hetkittäin hämäävästi A.W. Yrjänältä ja kierolla tavalla tämä voisi kuulostaa melkein kuin CMX coveroisi vaikkapa Turisasta. Kevyellä pariminuuttisella introlla alkava Yksin on levyn hienoimpia ja kauneimpia teoksia. Alkupuolen hitaammat kitarariffit potkivat ja paikoitellen hallitseva taustaorkestraatio on komeaa kuunneltavaa. Päätöskappale Hiljaiset Rauniot tuo jälleen mieleen Moonsorrowin mahtavat eepokset sekoitettuna Wintersunin vastaaviin.

Vorna on jollain nokkelalla tavalla onnistunut nappaamaan vaikutteita Catamenialta, Wintersunilta, Windirilta ynnä muilta kuulostaen silti siltä kuin olisi itse tyylilajin edelläkävijä. En voi väittää, että yhtye olisi maailman omaperäisin, mutta esitys ja levyn tunnelma on niin voimakas, että tällainen olisi pitänyt tehdä jo parikymmentä vuotta sitten esikuvaksi noille mainituille. Levyn kappalemateriaali on sopivasti vaihtelevaa ja onnistuu myös yllättämään, eikä biisejä ole todellakaan runtattu samaan monta kertaa kierrätettyyn ysäribläkkimuottiin, vaan muotti on valettu uudestaan näitä kappaleita varten. Jos folkahtava black metal maittaa ja pimeät syys- tai talvi-illat kaipaavat tunnelmallista musiikkia, noin kolmen vartin kestoinen Ei Valo Minua Seuraa on täydellinen ratkaisu siihen.

4/5