perjantai 6. marraskuuta 2015

Electric Deathbeat - Dead Echo Paranoia (2015)

Vuonna 2009 startannut suomalainen industrial/gothic/death metal-orkesteri Electric Deathbeat oli alkujaan multi-instrumentalisti/vokalisti Juha Väyrysen alias J.V:n sooloprojekti. Yhtyeeseen liittyi mukaan velipoika A.V. basson varteen sekä toinen nimilyhennyksiä käyttävä veljeskunta J.E.H. ja J.T.H. kitaroihin. Muun muassa Paradise Lostissa tätä nykyä soittava Waltteri Väyrynen käväisi rumpalin pallilla, mutta jätti hommansa toiselle kitaraveljeksistä. Tällä neljän henkilön kokoonpanolla valmistui yhtyeen viime heinäkuussa julkaistu debyytti Dead Echo Paranoia.

Industrial metalin luonne perustuu usein hyvin yksinkertaisiin, suoraviivaisiin ja voimakkaisiin ratkaisuihin, mistä johtuen moni lajin edustaja on kämminyt periaatteessa mielenkiintoisen konseptinsa keskittymällä liikaa cooleihin konesoundeihin tai yhden hitin varaan laskeviin onttoihin kokonaisuuksiin. Toisinaan sitä kuitenkin törmää mielenkiintoisiin ja omaperäisiin indumetalliyhtyeisiin, joilla on oikeasti sanottavaa ja myös soundi- sekä tyyliasiatkin ovat kohdallaan.

Hivenen verran kornin nimen taakse piiloutuva Electric Deathbeat osoittautuu heti alkumetreillä kuuluvan siihen mielenkiintoisempien industrial metal-yhtyeiden kastiin. Ensimmäiset vertailukohdat löytyvät, etenkin matalan vokalisoinnin sekä tarttuvien melodioidensa ansiosta, länsinaapurimme mainiosta Deathstarsista sekä kotimaamme Black Light Syndicatesta. Ja kun sitä deathimpaakin osastoa löytyy rääkynälaulantoineen, voi sitä hyvillä mielin vertailla Shade Empiren muutaman vuoden takaisiin mestariteoksiin Zero Nexus sekä Intoxicate O.S.

Levyn avauskappale A Parade For Fools antaa heti alkuun varman ja voimakkaan tyylinäytteen Electric Deathbeatin taidoista. Cooleja konesoundeja, voimakasta riffityöskentelyä sekä monipuolista vokaalitulkintaa aina matalasta lausunnasta death metal-murinan kautta puhtaaseen lauluun. Periaatteessa soundit ja tyyli ovat tuttuja yllämainituilta yhtyeiltä, mutta kappalerakenne on silti jollain tavalla yllättävä. Yksittäistä kappaletta saattaisi vielä epäillä levyn hitiksi huipentumaksi, jolle ei löydy veroista tulevalta, mutta siinäkin asiassa Electric Deathbeat pääsee yllättämään. Tukevaa, varmaa ja omiin nimiin varastettua tehdasmetallia isketään voimakkaasti kuulokäytäviin kappaleissa Death Beats The Tainted sekä Coal Dust Tears, joiden jälkeen itämaisvaikutteista melodiaa ja upeaa kitarointia polkeva Incantation Code Nro. 6 vie luulot pois viimeiseltäkin epäilijältä.

Heikkoa hetkeä ei tunnukaan levylle mahtuvan. Kaikin tavoin perinteistä ja ennakoitavaa hittikaavaa uhmaavat, mutta silti omalla tavallaan hitinomaiset kappaleet potkivat toinen toistaan kovemmin kuulohermoihin ja selkärankaan. Sister Sin, Dead Echo Paranoia sekä Oceans Above, Heaven Below ovat kaikki upeita teoksia, joiden päätteeksi isketään vieläkin iskevämpi yltiöupealla synamelodiakuviolla koristeltu Cut 'Em Ropes. Levyn tukevimpia riffittelyitä tarjoillaan kappaleessa With A Poisonous Kiss, joka on kuin sekoitus The Kovenantin New World Orderia ja Deathstarsin Blitzkriegia. Albumin toiseksi viimeinen kappale X-Stacy In Chains on levyn raskaimmasta päästä ja lopetuskappale, kauniilla pianointrolla alkava End of Horizon melodinen loppuhuipennus. Yhtäkkiä sitä miettii, minne ihmeeseen se kolme varttia kului.

Dead Echo Paranoia on sellainen kokonaisuus, jota kuunnellessa tuntuu siltä, että yhtye olisi koko ajan haastanut itsensä löytämään vaihtoehtoisen ja paremman keinon rakentaa toimivia kappaleita. Periaatteessa biisimateriaali on juurikin sitä yksinkertaista ja suoraviivaista tykitystä, mitä konemetalliyhtyeiltä on keskimäärin totuttu kuulemaan, mutta välttää kaikki ennalta-arvattavuuden syvät sudenkuopat. Siitäkin huolimatta, että kokonaisuus on rakennettu kokonaan erittäin tutuista 2000-luvun industrial metalin elementeistä. Näillä eväillä yhtye voi tulevaisuudessa olla industrial metalin kirkkainta kärkeä. Esikoislevy on kuitenkin jo nyt vuoden parin parhaan indumetallilevyn joukossa, joten kannattaa tutustua jos genre yhtään kiinnostaa.

4/5