maanantai 8. kesäkuuta 2015

Amestigon - Thier (2015)

http://www.kronosmortus.com/wp-content/uploads/2015/04/amestigonc.jpgItävallan syvissä rivitöissä lymyää yksi jos toinenkin mielenkiintoinen synkkää musiikkia takova yhtye. Muun muassa Summoningin, Dargaardin ja  Abigorin jäsenistöstä koostuva Amestigon lienee kotimaansa vanhimpia black metal yhtyeitä. Yhtyeen nimi on levytystahtiinsa nähden melko tunnettu, sillä vuonna 1993 perustettu kokoonpano julkaisi esikoistäyspitkänsä Sun of All Suns vasta 2010. Sitä ennen kuultiin toki muutama EP ja pari split-albumia. Vastikään julkaistu Thier on siis järjestyksessään Amestigonin toinen kokonainen levy.

Edelliseen levyyn verrattuna Thier on massiivinen kokonaisuus. Liki tunnin mittainen albumi sisältää vain neljä kappaletta, joista lyhyin on vain reilun kymmenen minuutin mittainen. Nämä lyhimmät ja levyn ensimmäiset kaksi kappaletta kuulimmekin jo ennakkoon ja ne antoivat erittäin lupaavan kuvan tulevasta kokonaisuudesta. Levyn avausraita Demiurg edustaa tunnelmallista maisemabläkkiä parhaimmillaan ja sen kuvastosta löytyy pohjoisemman naapurimaamme vanhojen klassikoiden tuntua ja tummaa jylhyyttä. Jonkun verran postmetalmaisuuksia soppaan lisäävä ja numeroin otsikoitu 358 syventää synkkää visiota entisestään.

Ennakkoon kuultujen teosten jälkeen siirrytään levyn ennestään tuntemattomalle puoliskolle. Nimikkokappale Thier on levyn pisin teos 19 ja puolen minuutin kestollaan. Biisin introssa on aikaisemman kappaleen tavoin kotimaisen doom metal -yhtye Dolorianin kaltaisia kelmeitä puhtaita kitaramaalailuja. Soundipuoli yhdistääkin vanhaa kunnon black metalin estetiikkaa ja sludgelta, jopa Solstáfirilta maistuvaa rouheaa kitarasoundia. Levyn päättävä Hochpolung heittää viimeiset sorat eeppisessä loppujumituksessaan.

Thier on todella tunnelmallinen kokonaisuus, joka ei hetkeksikään päästä otteestaan. Pitkät kappaleet on taiten rakennettu jokaista yksityiskohtaa ja toistoa myöten. Se hakee vertaistaan Norjan vanhoista klassikoista, kuten Emperorista tai Ancientista, mutta yhteneväisyyksiä on myös Tharenin sekä Sileniuksen omien yhtyeiden kanssa. Jälkimmäisenä mainitun herran ulosanti tuokin mieleen hänen pääyhtyeensä Summoningin. Kuitenkin Amestigon edustaa tällä levyllään täydellisesti itseään ja täysin oman näköistä visiotaan. Lyhyesti sanottuna erinomainen levy ja varsinkin edelliseen verrattuna lähes täydellinen suoritus.

4,5/5