torstai 14. tammikuuta 2016

Obsequiae - Aria of Vernal Tombs (2015)

Atmospheric on uusi musta, kuten on tullut muutamaan kertaan mainittua. Ja onhan noita yhtyeitä ilmaantunutkin viimeisen kymmenen vuoden sisään paljon enemmän kuin sitä aikaisemmin. Tähän maisemalliseen bläkkikastiin lokeroituu myös yhdysvaltalainen vuonna 2008 perustettu Obsequiae, joka julkaisi toisen albuminsa Aria of Vernal Tombs viime vuoden toukokuussa. 

Perinteiseen tyyliin levy avataan tunnelmaa luovalla ja ennen kaikkea oikean harpun kanssa näppäillyllä instrumentaalilla Ay que por muy gran fremosura,  josta siirrytään luontevasti syntikoiden kyllästämään melodiseen ja hyvin ilmavaan black metaliin kappaleissa Autumnal Pyre ja Until All Ages Fall. Ja mieleenhän tästä tulee kovasti Summoning, Empyrium ja Vordven. Tokihan harpun kyllästämät välisoitannat, joita levyllä intro mukaan luettuna on jopa neljä kappaletta, muistuttavat lisäksi itävaltalaista Dargaardia. Levyn melodiat tapailevatkin pitkälti keskiaikaista perinnettä.

Levyn yhdentoista kappaleen jako menee aika selkeällä kaavalla. Pari metalliveisua ja perään välisoitto ja sama uudestaan. Kieltämättä moinen tyylittely luo tunnelmaa, kun raskaamman soiton väliin heitellään upeita tunnelmapätkiä. Joka tapauksessa levykokonaisuus on alusta loppuun huolitellun oloinen näkemys. Kappalemateriaali on tasaisen varmaa ja biisit ovat todella kaunista kuunneltavaa, kuten vaikkapa Pools of a Vernal Palace, Anlace and Heart ja In The Absence of Light, mutta erityisesti viimeisen kappaleen Orphic Rites of The Mysticin riffityöskentely kera komeiden melodioiden vetää erittäin upean silauksen kolmevarttiselle albumille.

Aria of Vernal Tombs on jälleen yksi hyvin tunnuksenomainen atmosbläkkilevy. Syntikkavalli on voimakas ja syvä, kitarat soivat heleästi ja rääkynöistä löytyy kaikua. Eipä tämä genrestään paljoa uusia puolia tuo esiin, mutta silti tästä on hyvin vaikea olla pitämättä. Lisäksi oikea harppu synteettisen sellaisen sijaan on kunnioitettava lisuke ja toki tarkoituksella haettu keskiaikainen fiilis on mahtava juttu. Mutta eihän tällaista musiikkia koskaan liikaa ole, vaan aikaa on toisinaan liian vähän. Kannattaapa tutustua ainakin tähän yhtyeeseen.

4/5 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti