90-luvun lopulla perustettu helsinkiläinen The Chant on mennyt minulta lähes täysin ohi, vaikka kokopitkiä levyjä on ilmestynyt neljä kappaletta. Jos en aivan väärin muista, bongasin yhtyeen nimen jostain arvostelusta edellisen New Haven-albumin tiimoilta ja harras aikomukseni oli siihen tutustua, mutta se jäi sitten roikkumaan pitkäksi toviksi. Kovia kehuja kerännyt albumi saa seuraajan kolmen kappaleen EP:stä Parallel, joka julkaistaan marraskuun 20. päivä. Promolevyn myötä pääsin viimeinkin itsekin tutustumaan tähän yhtyeeseen.Tiedotteen mukaan yhtye on tarkoituksellisesti hakenut erilaista soundia edellisiin levyihin nähden ja myös soundin sanotaan olevan elektronisempi. Minilevyn ensimmäinen kappale Counting Drops of Blood alkaa koneistetulla rumputahdituksella, joka enteilee norjalaisten The Third and the Mortalin tai Manesin tyylistä kokeilevuutta. Ehkäpä. Tunnelmallinen, melankolinen ja kaunis kappale muistuttaa kokonaisuutena kuitenkin enemmän Depeche Moden ja Anatheman sekoitusta. Nimikkokappaleesta voisi jo vetää jonkinlaisia yhteneväisyyksiä Manesiin. Hämyinen goottirokki sekä elektroninen äänimaisema saa vastaansa hienoa kontrastia vauhdikkaammasta kitarajumittelusta ja huutovokalisoinnista. Tulihan se The Third and the Mortal-tyylinen kappalekin vastaan, kun viimeisenä soi upea Trees Surround. Steven Wilsoninkin aikaansaannokset käyvät ajoittain mielessä.
En voi kuin harmitella, etten ole yhtyeeseen aikaisemmin tutustunut. Jos siitä hyviä puolia etsii, niin tämä EP teki kuitenkin syvän vaikutuksen ja pakottavan tarpeen tutustua yhtyeen aikaisempaan tuotantoon. Parallel on alusta loppuun puhdasta tunnetta ja taitavaa biisinkirjoitusta. Vajaaseen neljääntoista minuuttiin on saatu tiivistettyä koko kirjo synkkää goottirokkia ja elektronisia vaikutteita sekä vivahteita. Jos Anathema ja muut mainitut yhtään kiinnostavat, tässä on erinomainen yhtye porukan jatkeeksi. Parallel on selvästi yksi vuoden mielenkiintoisimpia lyhtyjulkaisuja.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti