Levyn aloittavassa biisissä Under Control kuuluu pieni vivahde U2:sta sekä Musea, jonka Matthew Bellamya Stanzanin vokalisointi paikoin muistuttaa. Axl Rosen lisäksi. Levyn edetessä soundia löytyy reilusti 90-luvun alternativesta ja grungesta, rockista ja heavysta. Tehokkaimpia kappaleita ovat aloituksen lisäksi vauhdikas melodiatykitys Wild Life, raskaampi poljento Dreamin' On sekä mainion riffin varaan rakennettu Heaven Is. Psycho Gamesin sointukulku on myös korvia kutkuttavaa perusrokkia, joka muistuttaa jos jonkun verran maailman menestyneintä hard rock-yhtyettä AC/DC:tä. Kevyempi Freedom on kappale levyn tylsimmästä päästä. Levyn erikoisin otos on päätösraita Love's Fake jonka vaihtoehtorokkisoundi ja -tyyli on kuin Kornia ja Marilyn Mansonia sekoitettuna.
Wild Lifen kappalemateriaali on suhteellisen värikästä ja vaihtelevaa. Reilun puolen tunnin kokonaisuudesta paistaa kuitenkin kunnianhimottomuus eikä juuri minkäänlaisia täydellisyyttä hipovia piristäviä irtiottoja kuulla, vaikka välillä vaikuttaa siltä, että siihen oltaisiin jollain tasolla pyritty. Lopputulos on kuitenkin miellyttävää perusrokkia runsailla vivahteilla. Parasta levyllä on sen tuoma 90-luvun nostalgia, voimakkaammat riffivetoiset kappaleet sekä melodiat, eikä Stanzanin laulusuoritustakaan käy moittiminen. Mikäli raskas rokki maistuu, tarjoaa Wild Life sitä miedon italialaisittain. Ihan jees levy.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti