 |
| CD (Digipak) 15,99€ / EMP.fi |
Levyn avausraita Immersion kertoo jo selvästi, mitä on odotettavissa. Tunnelmallinen, kevyehkö, mutta raskailla riffeillä höystetty Immersion lokeroituu samaan kastiin australialaisen progemetalliyhtye Karnivoolin kanssa. Jotain hämäräperäistä ja kylmäävää fiilistä Katatoniankin tyyliin on aistittavissa. Vokalisti Yann Lignerin tulkinta muistuttaa kovin paljon Kurt Kobainia ja Toolin Maynard James Keenania, herkkyydeltään ehkä jopa Jonas Renkseä, mikä sopii yhtyeen tyyliin mainiosti.
Raskaamman aloituksen jälkeen on vuorossa kevyempiä kappaleita koko liuta, joista jokaisesta löytyy omat koukkunsa ja nyanssinsa. Gone Up In Flamesin melankolinen melodia on tarttuvaa kamaa, mutta hieman vastaavanlainen Drifter jää upeasta esityksestään huolimatta etäiseksi. Levyn upeimpiin kappaleisiin lukeutuva Nebulous edustaa metallisempaa laitaa ja kylmä tunnelma pureutuu syvälle luihin.
Nebulousin kaltaisia kappaleita olisi voinut olla enemmänkin. Tasapaksuudesta huolimatta biisit kuitenkin ovat luokassaan ihan toimivia. Katatoniasta muistuttava Grim Dance on voimakas esitys, mutta valoisampi Come Undone ei yllä aivan samalle tasolle. Levylle on onneksi saatu vähän progressiivisempikin, eli normaalia biisirakennetta rikkiva kappale. Seitsemän minuuttia ylittävä tunnelmointi The Last Experience päättää levyn pitkään loppuhuipentumaan. Upea kappale.
Here Comes The Sun on tyylikäs ja tunnelmallinen progemetallikiekko. Tyylissä ja toteutuksessa ei ole valittamista, mutta biisit suureksi osaksi kuin samasta muotista muovattuja. Yhtye olisi voinut tyylin huomioiden saada aikaiseksi monipuolisemmankin levyn. Kolmevarttinen kokonaisuus jää kuitenkin plussan puolelle ja tarjoaa hämärtyviin iltoihin miellyttäviä ja loppujen lopuksi paikoittaisesta synkkyydestään huolimatta melko kevyitä tunnelmia. Suositeltava albumi ainakin progressiivisen metallin ystäville.
3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti