Juuri julkaistu Hengen Tulet on Hornan jo yhdeksäs kokopitkä. Vaikka minulle on yhtyeen kuuntelu jäänyt viime aikoina vähemmälle, olivat odotukset silti kovat. Varsinkin sen jälkeen, kun levyn aloittava mustan metallin henkeä huokuva Amadriada lohkaistiin kuunneltavaksi Youtubeen. Ajan Päättyessä jatkaa samankaltaista vanhojen kunnon Mayhemin ja Darkthronen viitoittamaa synkkää tietä, mille kontrastia tarjoaa hitaanpuoleinen synkistely Nekromantia.
Levyn alkupuoli on pirullisen tehokasta ja päälle vyöryvää materiaalia, mutta niin on myös loppupuolisko. Kuuden minuutin eepokset Saatanalle ja Puhdas sekä hivenen lyhyempi Ikuisuuden Kynnyksellä ovat malliesimerkkejä Hornan teoksista ja helposti verrattavissa parin vuosikymmenen takaisiin klassikoihin. Black metalin kalmainen tunnelma, aggressiivisuus sekä synkkyys on vangittu upeasti vanhahtaviin soundeihin ja kireisiin kitaravalleihin Spellgothin niin sanotusta tulkinnasta puhumattakaan. Viimeisenä soiva kaksikko Hurmos sekä Profeettasi päättävät levyn perinteisen ysikytluvun tyylisiin tunnelmiin, joista ei puutu nostalgian tunnetta eikä yhtyeen tinkimätöntä tyyliä.
Kokonaisuutena Hengen Tulet on sitä samaa tuttua Hornaa, mutta juurikin siksi erittäin toimivaa 90-luvun hengessä kulkevaa bläkkiä. Jos yhtyeen tyyli nojautuisi enemmän ideologiseen paatokseen kuin musiikilliseen taidokkuuteen ja biisinkirjoitukseen, voisi tasaisuudesta tai jopa tasapaksuudesta purnata, mutta niin ei ole Hornan tapauksessa koskaan ollutkaan. Hengen Tulet tarjoaa kolmisen varttia sellaista mustaa energiaa, ettei varmasti jää epäselväksi, miksi juuri Horna on suomalaisen black metalin tärkeimpiä ja merkittävimpiä nimiä.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti