Myrkur - Mausoleum (2016)

Yhtälailla niin vihattu kuin rakastettukin yhden naisen black metal -orkesteri Myrkur julkaisi reilu vuosi sitten syksyllä kauniin ja mosaiikkimaisen debyyttialbuminsa nimeltä M. Raikkaita pohjoismaisia tunturituulahduksia tarjonnut levy suinkaan ollut mikään lajityyppinsä uudistaja, mutta palautti voimakkaasti mieleen 90-luvun puolen välin tunnelmallisimmat black metal -eepokset. Näihin lukeutuu tietysti muun muassa Satyriconin alkutuotanto, Darkthronen vanhat, Ancientin pari ensimmäistä ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Ulverin huikea esikoislevy Bergtatt ja luonnonläheisyyttä huokuva Kveldssanger.

Uuden näkökulman Myrkurin toistaiseksi suppeaan tuotantoon tarjoaa Oslossa Emanuel Vigelandin Mausoleumissa sikäläisen tyttökuoron kanssa livenä taltioitu akustinen livelevy Mausoleum. Levyä ei kuitenkaan helposti miellä varsinkaan tavanomaiseksi livealbumiksi, kun yleisön läsnäolo on loppua lukuunottamatta häivytetty kuulumattomiin.




Se minkä akustinen esitys tuo parhaiten esille Myrkurin vanhoista kappaleista, on nimen omaan tunnelma. Black metalin karkeus kitarasirkkeleineen ja rääkynävokaaleihin on riisuttu, ja jäljelle jää pohjoismaista folk-musiikkia huokuva kaunis maisema. Pääosassa ovat heleästi soivat piano sekä kitara ja Amalie Bruunin kaunis ääni tulkintoineen, joita taustakuoro tietysti tukee näppärästi.





Vanhat kappaleet on sovitettu uuteen muottiin liki täydellisesti. Vaikka levyn suht tasaisesta annista on vaikea nostaa yhtä tiettyä teosta jalustalle, muutama sovitus pätee hieman paremmin. Yksi omista suosikeistani M-levyllä oi Jeg Er Guden, I Er Tjenerne, eikä akustinenkaan versio siitä juuri jää jälkeen. Samoin toimii myös edellisen albumin hitti Onde Born. Muut maininnan arvoiset ovat enemmän kitaran varaan nojaavat ja hyvinkin Kveldssangermaiset Den Lille Pigens Död, Frosne Vind ja Dybt I Skoven. Kirsikkana kakun päällä kuullaan todella seisauttava cover Bathoryn upeasta Song To Hall Up Highista.

Siinä missä Myrkurin debyytti oli ikään kuin kunnianosoitus 90-luvun puolivälin norjalaiselle black metalille, Mausoleum seuraa enemmän Ulverin käänteikästä linjausta ja tekee suoranaisesti Kveldssangerit. Siinä täydellisesti onnistuen. Tämä on paljon sanottu, mutta tämän paremmin ei vanhalle norskibläkille juuri voisi tehdä kunniaa. Toivotaan siis, että Myrkur julkaisee uutta vuonojen maata ihastelevaa materiaaliansa hyvin pian.

4,5/5