MCD 13,99€ / EMP.fi |
Levyn aloituskappaleena kuullaan melkein kymmenen minuutin pituinen My Book of Regrets, joka on juuri sellaista progeleijailua mitä Wilsonilta osaa odottaakin. Kevyesti soivaa tunnelmointia ja metallista kitarointia siellä täällä. Varsin kelvollinen biisi. Year of Plague on puolestaan lyhyt välisoittoinstrumentaali josta siirrytään kevyeeseen Happiness III-kappaleeseen, joka sekin on silkkaa Wilsonia itseään.
Sunday Rain Sets In kertaa levyn teemoja ja hämyilee yöllisissä tunnelmissa ja Vermillioncore jatkaa instrumentaalisella linjalla, mutta raskaamman soundin kanssa. Jälkimmäisenä mainittu on yksi tyylikkäimmistä kappaleista tällä albumilla. Levyn hieman epätasapainoisen keskivaiheen jälkeen on vuorossa albumin päätöskappale ja alunperin Porcupine Treen julkaisema Don't Hate Me, joka on myös tämän EPn tunnelmallisin ja paras teos. Vieraileva israelilaislaulajatar Ninet Tayeb tekee myös todella komeaa työtä kappaleen kertosäkeessä.
4½ on lähes täysin odotusten mukainen levy, niin hyvässä kuin pahassa, joka viihdyttää siinä missä Wilsonin tuotannot yleensäkin, mutta minkäänlaista yllätystä tai mullistusta se ei tarjoa. Ja onhan se vähän keskeneräisen tai vaillinaisen oloinen. Muuten ihan hyvä jatke edeltäville julkaisuille, mutta suuremmalla mielenkiinnolla odottelen seuraavaa kokopitkää levyä.
3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti