Hautajaisyö - Hautajaisyö (2015)

Savolainen äärimetallien ristisiitos Hautajaisyö on perustettu 2006, mutta toimi aina viime vuoden lokakuuhun saakka nimellä REDEYE. Yhtyeen diskografiaan on karttunut jo muutamia demoja sekä EP-julkaisuja, mutta ensimmäinen täyspitkä syntyi vasta uuden nimen alla. Omaa nimeä kantava levy on yhtyeen sanojen mukaan askel pimeyteen ja tämä pimeyden julistus näkee päivänvalonsa lokakuun viimeisenä päivänä.

Pääasiallisesti deathia ja thrashia paukuttava Hautajaisyö iskee levyn alkuun jouhevaa poljentoa ytimekkäästi nimetyssä kappaleessa Jokainen Kuolee Vuorollaan. Vokaalityöskentely muistuttaa jonkun verran Cannibal Corpsea ja ilmassa on jotain samaa kuin Napalm Deathilla. Riffipuolella löytyy yhteneväisyyksiä Slayeriin, varsinkin seuraavissa runttauksissa Päänsärkijä, Minä Olen Vain Puu sekä Aamulla Vainaa. Viimeisenä mainittu biisi on mitä erinomaisin South of Heavenin pääteemojen kierrätys.

Kaikuja ja yhtäläisyyksiä löytyy merkittävimpiin death ja thrash-yhtyeisiin, mutta mainituista ja kaltaisistaan poiketen Hautajaisyö lisää aggressiiviseen instrumenttien hakkaamiseen kevyttä melodiaa ja aihepiireissä käsiteltävää  kuolemanvakavaa melankoliaa. Rivien välissä on kuultavissa myös black metalin elementtejä. Siitä paras osoitus on yksi levyn hienoimmista kipaleista Uneenkuiskaajat. Pirun vauhdikas ja lyhyt rykäisu Pirun Pesä sekä tukevaa riffittelyä taitava Mieleni Varjoissa esittelevät kaiken mahdollisen Napalm Deathin ja Slayerin väliltä. Armottoman väkivaltaiseen paahtamiseen kaipaa monesti vaihtelua ja sitä tarjoillaan kappaleen Köysi puolen välin tietämillä pariin otteeseen. Puhtaat kitaroinnit ja laulut tulevat kappaleessa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hyvä lisuke. Levyn päättävä lähes melodiseksi luokiteltava mättö Tämän Vainajan Tähden on myös levyn hienoimpia teoksia.

Hautajaisyön debyyttialbumi on esikoislevyksi varman kuuloista mättöä ja mäiskettä. Deathin ja thrashin sekainen soppakin on saatu survottua Hautajaisyön kuuloiseen muottiin. Tämä puolen tunnin kokonaisuus ei kuitenkaan päästä kuulijaansa aivan helpolla, sillä raskaaseen ja raadolliseen paahtamiseen ei juuri suvantokohtia sisälly. Kaikki tarvittavat palaset ovat kuitenkin olemassa ja kun ne loksahtavat kohdalleen pienen viilauksen ja höyläyksen tuloksena, voidaan Hautajaisyöltä odottaa vieläkin tehokkaampia ja omaperäisempiä julkaisuja. Joka tapauksessa tämä debyytti onnistuu herättämään mielenkiinnon ja tarjoaa muutaman todella upean biisin.

3,5/5