 |
| CD 16,99€ / EMP.fi |
Itselleni tämä levy on ensimmäinen kosketus Obscuran tuotantoon ja kieltämättä Alkaloid on vienyt jotain mukanaan tältä yhtyeeltä. Mainittakoon sen verran, että ainoastaan basisti Linus Klausenitzer vaikuttaa edelleenkin kumpaisessakin yhtyeessä, kun taas rumpali Hannes Grossmann ja kitaristi Christian Münzner jättäytyivät Obscuran riveistä jo pari vuotta sitten. Yhdennäköisyys on silti huomattava, vaikka muitakin verrokkeja löytyy, kuten vaikkapa jenkkibändi Cynic ja ruotsalainen Spawn of Possession.
Liki tunnin mittaiselle albumille on saatu kasattua melko komea kattaus teknistä taituruutta niin progehtavien riffien kuin omaperäisten soundien muodossa. Levyn introittava Sermon of the Seven Suns on komea pelin avaus, jota seuraa toinen toistaan tyylikkäämpiä tykityksiä. Raskaamman runttauksen ohelle on saatu hitaampia, kevyempia ja kontrastia luovia tunnelmakohtauksia, kuten vaikkapa maittava Ten Sepiroth. Hienoimpia riffittelyitä esitellään biisissä Ode To The Sun ja melodiapuoli on herkimmillään Perpetual Infinityssa. Levyn ehdoton huipentuma on reilun vartin mittainen proge-eepos Weltseele, jossa kuullaan levyn koko kirjo aina mättömeiningistä herkistelyyn yhteen ja samaan teokseen puristettuna. Päätöskappaleena soi tunnelmallinen akustisen kitaran sävyttämä instrumentaali The Origin of Primal Expression.
Obscura on saanut kasaan omintakeisen tyylinäytöksen, josta ei tyyliä ja taitoa puutu. Vaikka Akroasis ei aivan yhtä kokeileva tai kiehtova ole kuin paljon hehkuttamani Alkaloidin debyytti The Malkuth Grimoire, niin omaperäistä teknistä deathia se tarjoaa täysilaidallisen. Hääriipä tälläkin levyllä tuottajana Triptykonista tuttu V. Santura. Jos teknistä deathia mielit kuunnella, kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua Obscuran omaperäiseen tuotantoon.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti