maanantai 7. syyskuuta 2015

Pyramids - A Northern Meadow (2015)

Yhdysvaltalainen Pyramids on taas yksi lisäys blackgaze/atmospheric/post-metal-osastolle. Yhtye on perustettu vuonna 2008, jolloin julkaistiin myös bändin nimeä kantava debyyttialbumi. Toista levyä on saatukin odottaa aloitusvuodesta saakka, vaikka erilaisia minijulkaisuja onkin vuosien varrelle mahtunut. Viime keväänä se sitten viimeinkin ulostautui Profound Lore-lafkan kautta otsikolla A Northern Meadow.

Useat tyylisuunnan edustajat ovat iskeneet vähintäänkin välttävästi meikäläiselle, mutta samalla genre on hyvin pitkälti ennalta-arvattavaa. Valtavaa syntikkamattoa, kaiutettuja rääkynävokalisointeja ja diskanttikitarointia odottaville Pyramids ei kuitenkaan tarjoa juuri sitä itseänsä. Ensimmäiset mielikuvat johtavat avant-garde black metalin edelläkävijään Ved Buens Endeen ja melankolinen puoli viittaa ainakin etäisesti My Dying Brideen. Myöskään rääkymistä ei levyllä kuulla, vaan monin paikoin Steven Wilsonilta haiskahtavaa laulantaa.

Levyn teemat voi hyvin päätellä silmäilemällä kansitaidetta ja kappaleiden otsikoita. Levy myös avataan erittäin valoisilla aiheilla: ensimmäinen kappale In Perfect Stillness, I've Only Found Sorrow huokuu kelmeää alakuloisuutta nimeä myöten. Laulajan leijaileva ääni tuo omaa sävyänsä riitasointuisille kitaran kirskunnoille. Hypnoottinen tunnelmointi jatkuu jälleen kerran upeasti otsikoidussa biisissä The Earth Melts Into Red Gashes Like The Mouths of Whales, josta voi vähän aistia samanlaista soundia kuin vanhoilla Summoning-julkaisuilla.

Ohueen kitarasoundiin ja nakuttaviin konerumpuihin on kuitenkin kätketty todella suuri lataus hämärää fiilistä. Kaaos ja kauneus vallitsevat jatkuvasti käsi kädessä. Indigo Birds sekä I am So Sorry. Goodbye. ovat mydyingbridemaiseen tyyliin masentavan riipaisevia tunnelmakuvia, joihin rujompi kitarasoundi tuo suunnattoman määrän elävöittävää kontrastia. Jollain tapaa tunnelma on hyvin doomia. Levyn viimeisessä kappaleessa, yli yhdeksänminuuttisessa Conciliencessa varsinkin.

A Northern Meadow on albumi, joka ei päästä kuuntelijaansa turhan helpolla. Tunnelmiltaan raskaat mutta moniulotteiset kappaleet pakottavat kuuntelemaan levyä kerta toisensa jälkeen ja löytämään raadollisen ulkokuoren taakse kätkettyä kaunista melankoliaa. Nyansseja on kuin Tikkurilan värikartassa ikään. Lisäksi Pyramids on omaksunut melko omaperäisen tyylin, jossa kaikki osat ovat yhtä hienovaraisesti esillä tai vastaavasti äänimaiseman sisällä piilotettuna. Lyhyesti sanottuna A Northern Meadow on voimakkaasti tunnelmallinen levy, joka tulee kestämään kuuntelua ja aikaa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paketti tyylisuunnasta vähääkään kiinnostuneille.

4/5 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti