Albumin introna toimiva akustista ja kaunista kitarasoitantaa esittelevä Prologue johdattaa yhtyeen todelliseen ytimeen. Under The Brooding Sky onkin melkoinen taidonnäyte. Sävelkulut ja raskaat kitarakuviot tuovat kovasti mieleen naapurimaamme progemetallin mestarin Opethin. Reilun seitsemän minuutin kappale kuitenkin kalpenee demon viimeiselle, tuplaten pidemmälle tunnelmoinnille From Bliss To The Arrival Of The Othersille.
Act I on melko valmista tavaraa pieniä karkeuksia lukuunottamatta. Jos taso pysyy kahdella seuraavalla aktilla näin korkealla, voidaan puhua jo hiomattomasta mestariteoksesta. Ihmettelen, jos tästä vaasalaisnelikosta ei tulla kuulemaan jatkossa.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti