Guardians of Time - Rage and Fire (2015)

Norjan metalliskene on jo 90-luvun alusta alkaen pyörinyt lähes täysin black metalin ja siihen viittavien genrejen ympärillä. Siitä johtuen vuonojen maan muihin musiikin lajeihin keskittyneet yhtyeet ovat ainakin meikäläisen silmissä ja korvissa jääneet mustemman metallin varjoon. Onneksi pohjoisnaapuristamme kuitenkin löytyy paljon lupaavia yhtyeitä bläkin ulkopuoleltakin. Yksi näistä on jo vuonna 1997 perustettu ja vuosituhannen alussa debytoinut power metal-orkesteri Guardians of Time. Tänä vuonna yhtye julkaisi neljännen tulta ja raivoa lupailevan levynsä Rage and Fire.

Fantasiateemoja maalaillaan levyn aloittavassa introssa Praeludium in Ferrum Pectore, josta luonnollisesti jatketaan raskaiden kitaravallien hallitsemaan voimametelöintiin. Iron Heart on nykyisittäin perinteisen kuuloista poweria, jonka soundeissa ja riffeissä yhdistyy aavistus Dream Theateria ja ripaus Manowaria. Enemmän tällä on kuitenkin tekemistä tavallisempien niin kutsuttujen kikkelihevibändien, kuten vaikka Orden Ogan tai Powerwolf, kanssa. Levyn alusta löytyykin biisien parhaimmisto. Itämaisilla vaikutteilla höystetty Empire on levyn mittapuulla hieman erikoisempi, eli hitaampi kappale, mutta ehdotonta kärkikastia. Tällaisena olisi levy voinut jatkua.

Rouheasta ja tuotannollisesti muhkeasta soundistaan huolimatta Guardians of Time ei houkuttelevan alun jälkeen tunnu oikein saavuttavan täyttä kliimaksia missään kappaleessa. Useimmiten lajityypin edustajien kärkevimmät tyylinäytteet komppaavat tasaisia kitarajunttauksia mahtipontisilla kertosäkeistöillä. Sellaisia ei tässä juuri kuulla, vaikka suunta on kieltämättä oikea. Soittopuolella on kuitenkin hyviä saavutuksia. Esimerkkinä raivokkaan Primevalin riffittely sekä melkein mahtipontisen Tomorrow Never Comesin soolot. Levyn viimeiseksi jätetty lähes 7-minuuttinen nimikkokappale on myös raameiltaan eeppinen, mutta sisällöltään sitä samaa, mitä muutkin levyn biisit.

Rage and Fire kulkee tehokkaasti voimametallin mahtipontisessa imussa. Noin 48 minuutin kokonaisuus ei kuitenkaan keksi mitään uutta power metalin maailmankartalle. Se on vain ja ainoastaan taidokkaasti soitettu ja tuotettu kokoelma raskaita ja voimakkaita kappaleita, joihin olisi kaivannut vetävämpiä ja mahtavampia kertosäkeitä. Laimeilla kertseillä levy tuntuu vain tylsistyvän loppuaan kohden. Tulta ja raivoa ei tältä levyltä odotusten vertaa löydy, mutta power metalin suurkuluttajille tämä tarjonnee kaiken tarvittavan. Muussa tapauksessa Rage and Fire jäänee parin kuuntelun viihdykkeeksi.

3/5