Swallow the Sun - Songs From The North (2015)

3CD 23,99€ / EMP.fi

Se kun yhtye saa aikaiseksi sen verran materiaalia, että se on pakko saada julkaistuksi tuplalevynä, on suhteellisen harvinaista, muttei ollenkaan tavatonta. Tänäkin vuonna arviotavanani on ollut viitisen tuplaa. Arvostelematta varmasti moninkertainen määrä. Kokoelmalevyjä lukuunottamatta kolmen levyn mittaisia studiojulkaisuja en muista kuitenkaan koskaan kuulleeni. Tällaisen vaatimattomasti kunnianhimoisen tehtävän on ottanut kontolleen Jyväskylän death/doom metal-jyrä Swallow the Sun. Yhtye on pitänyt rimaa korkealla jo esikoislevystään lähtien, mutta varsinkin Hope ja New Moon olivat allekirjoittaneelle täysosumia. Korkealla olivat odotukset tätäkin julkaisua kohtaan, eikä tieto näin massiivisesta kokonaisuudesta aiheuttanut epäilyksen häivää.

I - Gloom

Ensimmäinen levy edustaa perinteistä Swallow The Sunia. Deathin ja doomin risteymää soittavat yhtyeet ovat monestikin jääneet junnaamaan My Dying Briden 90-luvulla luomalle uralle, eivätkä useat ole siitä juuri kehittyneet, vaikka taso muutoin olisikin ihan hyvä. Swallow The Sunilla asiat ovat olleet hieman toisin ja luonnollista evoluutiota on tapahtunut paljon sitten esikoislevyn, vaikka MDB:n kaiku on edelleen olemassa. Samanlaista kehitystä kohti suurta tuntematonta tapahtuu tälläkin levyllä. Musiikillisesti yhtye on ottanut askelia esimerkiksi Katatonian suuntaan.

 Levyn ensimmäinen kappale With You Came the Whole of the World of Tears on juuri sellainen tunnelmanluoja kuin saattoi odottaa. Paljon kevyttä soitantaa ja vastapainoksi perinteisempää raskasta Swallowia. Varsinkin tunnelmallisempi ja kevyempi puoli on yhtyeellä kehittynyt todella paljon. Vokalisti Mikko Kotamäen puhdas laulukin on kehittynyt satunnaisista lauluosuuksista hallitsevammaksi tulkinnaksi. Toisena kappaleena esitellään reilusti raskaampi 10 Silver Bullets, joka on erittäin potentiaalinen levyn paras otos. Uutta kuvakulmaa antaa myös Rooms & Shadows, jossa raskaan kitaravallin taustalla soi postrockmaisen ilmava leadikitara. Ensimmäinen ennakkonäyte Heartstrings Shattering ei petä levykokonaisuudellakaan ja onnistuu nostattamaan kylmät väreet aivan yhtä tehokkaasti kuin silloin kun sen ensimmäisen kerran kuulin.

Swallow the Sunin tempo on useimmiten hitaanpuoleista, joten These Woods Breathe Evilin kaltaiset vauhditukset ovat aina yhtä tervetulleita kirvesiskuja takavasemmalta. Samanlaisen yllätyksen ja kontrastin rauhallisemmalle kappalemateriaalille antaa levyn vauhdikkain tykitys Silhouettes. Katatoniamaista tyylittelyä tarjoaa myös upean tunnelmallinen Memory of Light, jonka Type O Negativelta kuulostavat kitaravinkunat ovat aivan pirun hienoa kuultavaa. Ensimmäisen levyn lopulla kuullaan enemmän vanhojen albumien kuuloista tavaraa. Lost & Catatonic on hieno sekoitus ääriraskasta doommättöä kauniilla kertosäkeillä koristeltuna ja levyn päätös From The Happiness To Dust maalaa melodioillaan tunnelman haikeaksi, kuin valmiiksi seuraavaa kokonaisuutta varten.

II - Beauty

Songs From The North osa 2 oli ennakkoon se kaikkein odotetuin osa Swallow The Sunin triplalta, levy jossa säröt ja murinat on jätetty kokonaan sivuun.  Kaunis, mutta synkkä ja painostava pianointro Womb of Winter antaa lähtölaskennan kenties kauneimmalle Swallow the Sun-kokonaisuudelle. Ykköslevyn jälkeen voisi kuvitella, että toinen ei pääse yllättämään puun takaa. Niin kuitenkin käy, kun Heart of a Cold White Land alkaa soimaan ja näyttää Swallow the Sunin täysin uudessa valossa. Raskaasta soundista riisuttu kokonaisuus on kuin Katatonian taannoinen akustinen livealbumi, joka nosti esiin uusia puolia yhtyeen vanhoista tutuista kappaleista. Vieläkin syvemmälle tummiin vesiin vie äärimmäisen kaunis Away. Tunnelma on toki samaa synkkää Swallowia, mutta esitys on kaikin puolin omaperäinen eikä oikeastaan samaksi yhtyeeksi tunnistaisi. Jälki on kuin Katatoniaa, Anathemaa ja Porcupine Treeta hienovaraisesti sekoitettuna keskenään.

Pray For the Winds To Come jatkaa samankaltaisella akustisen kitaran heleällä soitannalla ja sydäntä riipaisevan kauniilla kertosäemelodioilla yhdistettynä edellämainittujen yhtyeiden progressiivisiin mausteisiin. Jos Mikko Kotamäen muuntautuminen herkäksi tulkitsijaksi ei riitä, niin Songs From The North esittelee kauniin ja suomeksi lauletun kertosäkeen vierailevan Kaisa Valan tulkitsemana ja se on todella kaunista kuultavaa se. Google Mapsin mukaan instrumentaalikappaleen 66°50'N, 28°40'E koordinaatit osoittavat Sallantie-Savukoskentien väliseen liikenneympyrään Sallan kunnassa, joten tästä voisi olettaa jotain liikenteeseen liittyvää ikävää tapahtuneen kyseisellä paikalla. Autumn Fire jatkaa synkistelyllä ja tuo mieleen Anatheman vanhan klassikkoalbumin Judgementin. Toisen levyn päätös Before the Summer Dies pistää panokset vielä korkeammalle kuulostaen kierolla tavalla... tai itse asiassa täsmälleen siltä kuin Swallow the Sun esittäisi rautalankaiskelmää. Tulos on juuri sellainen kuin kuvitella saattaa. Ja kertosäe on kelmeä kuin mikä ja niitä progressiivisia viboja alkaa esiintymään aivan liikaa siihen nähden, että tämä jäisi kertaluontoiseksi kokeiluksi.

III - Despair

Jos yksi ylimääräinen haaste ei yhtyeelle riitä, niin silloin pitää ottaa toinenkin. Kauniista, kevyestä ja akustisesta tunnelmoinnista laskeudutaan doom metalin kaikkein synkimpään syöveriin, eli äärimmäisen hitaaseen ja raskaaseen funeral doomiin. Tyylillisesti liikutaan lähimpänä Swallow the Sunin omaa tuotantoa sekoitettuna Shape of Despairiin, mutta soundeissa on myös paljon samanlaista raskautta ja raakuutta kuin Triptykonilla ja vanhalla Turn Loose The Swansin aikaisella My Dying Bridella.

Toisen levyn päätöksen herkkyys loppuu kuin seinään, kun Gathering of the Black Moths iskeytyy kuulohermoihin suunnattomalla patoutuneella ja piinaavan hitaasti laahaavalla aggressiollaan. Raskas ja yönmusta tunnelma on läsnä seuraavassakin teoksessa 7 Hours Late. Viimeisen levyn parhaimman kappaleen kruunun saa kantaakseen pirullisen synkkä ja helvetillisen raskas lyijyankkuri Empires of Loneliness, joka todellakin on velkaa Triptykonille ja MDB:lle. Kappaleen riipivän voimakas tunnelma kuitannee tuon velan jättäen vieläkin enemmän omaan taskuun. Eikä se tunnelma juuri heikkene shapeofdespairmaisessa Abandoned By Lightissa. Viiden noin kymmenen minuutin kappaleen ja koko Songs from the North-kokonaisuuden päätöksenä soi levyn tunnelmia hienosti yhteen nivova The Clouds Prepare for a Battle. Levy(i)llä on vaikutteita ja nyansseja monesta suunnasta, mutta tuo finaalivedos vaikuttaa kaikkein eniten vanhalta Swallow the Sunilta.

...

Noin kahden ja puolen tunnin kokonaisuus tarjoaa mukavasti haastetta päättyvälle syksylle ja alkavalle talvelle. Kuunneltavaa riittää mielin määrin ja siitä johtuen kokonaisuuden sisäistäminen vie hieman enemmän aikaa kuin perinteinen kolmen tai jopa viiden vartin albumi. Muussa tapauksessa haastavuudesta ei voi puhua, sillä Swallow The Sun on näin äärimmilläänkin melko tuttua ja turvallista: esitystapa ja konsepti vain vaihtuvat levyjen välillä tuoden yhtyeen syvimmän olemuksen esiin kolmella eri tavalla. Ensimmäinen levy vie yhtyeen perinteistä tyyliä askeleen verran pidemmälle, toinen levy yllättää yhtyeen muuntautumiskyvystä aivan toisenlaiseen suuntaan ja kolmas osoittaa bändin olevan kuin kala kylmässä vedessä oman genrensä äärirajoilla.

Songs From The North on yksi kunnianhimoisimpia kokonaisuuksia, joita olen koskaan kuullut. Pelkkä kunnianhimo ei tosin aina riitä, mutta kun yhtyeen syvä inspiraatio, tyyli ja taito kohtaavat, kuten Swallow the Sunin tapauksessa, voidaan puhua (lähestulkoon) täydellisestä kokonaisuudesta. Edellisen levyn jälkeinen kolmen vuoden odotus poiki kolme uutta levyä ja kolme eri esitystapaa, joissa kaikissa Swallow the Sun onnistui ylittämään itsensä. Sen kunniaksi kolme kiitosta ja kumarrusta kolmelle sekä yhtyeen että vuoden parhaimmistoon yltäneelle levylle ja täydet viisi pistettä koko albumikokonaisuudelle.

5/5

3CD 23,99€ / EMP.fi